Parasta, mitä olla voi

 Tänään tunnen, että Jumala 

tahtoo minulle vain parasta.

Unelmat särjettyinä, 

haaveet hukutettuina, 

toiveet tuhottuina

tiedän, ettei minulle olisi paremmin voinut käydä.

-Riina-

Mielessä syksy vai kevät?

Koko metsä on laulua täynnä,

joka lehvällä lemmitään

ja riemuten sirkut ja peipot

ne kertovat keväästään.

Mut yhtäpä puuta ne linnut

vaan karttavat kammoten -

sen alla ma onneton istun

ja huoltani huokailen.

-Eino Leino-

Kuvaksi valitsin tarkoituksella syksyisen, vaikka runo puhuu jostakin ihan muusta vuodenajasta. Ehkä runoilijalla on tuossa tilanteessa ollut hyvinkin syksyiset ajatukset - kuka tietää?

Omenapuu

Vuosia sitten - silloin kun ylioppilaskirjoituksissa oli aineisto- ja otsikkoaineet (en tiedä mitä nykyään on, koska en ole uudistuksen jälkeen kyseisten kokeiden kanssa ollut juuri missään tekemisissä) oli preliminääreissä runoanalyysi-materiaalina seuraava runo. Itse en sitä runoa silloin analysoinut, mutta lyhyydessään ja tulkinnallisesti vapaana se jäi mieleen. Kirjoitusasua ja kirjoittajaa en muista, vain nuo sanat.

Omenapuu. Elokuu.

Ikävä.

Lepotauko

Vaellan elämän tuntemattomia teitä

Nyt olen saavuttanut ensimmäisen rajan;

olen nuori

En näe vielä kauas tulevaisuuteen,

en muistele menneisyyttä

Tänään minä olen onnellinen.

 

-Tuntematon-

Hiljaisuus

Miksi hukata hiljaisuus

ja pyhyyden kosketus

selitysten monimutkaisiin rakennelmiin.

-Raili Mantila-

Rikkaus

Olen rikas,

rahani tallessa

pimeällä taivaalla.

-Risto Rasa-

Kivi ei itke

Jälleen yksi lempirunoilijani Maaria Leinosen runo. Hänellä on taito kirjoittaa lyhyesti ja kaunistelematta elämän pimeistä puolista, unohtamatta kuitenkaan niitä asioita, jotka tuovat pimeyteen valoa.

 

- Anteeksi kun itkettää

he sanovat usein.

- Miten niin: anteeksi?

itke kun voit.

Se todistaa

että kivikasvojen

kivipäiden ja -sydänten

maailmassa

joku sentään vielä ihminen

jonka kyyneleet vielä elävät.

Kivi ei itke.

Kuollut ei kyynelöi.

Vain ihminen itkee

elävä.

Itku

sielun hengitystä.

-Maaria Leinonen-

Yksi lammas

 

Ongelma vaihtunut

vastakohdakseen

kahdessatuhannessa vuodessa:

miten tohtisi jättää

sen yhden ainoan

villavan kesysilmäisen

syöttölampaan

tarhansa turvaan

ja rämpiä ryteikköön

yhdeksänkymmenenyhdeksän

villikauriin perässä

jotka juuri joutumaisillaan

suden suuhun

eivätkä edes ikävöi

kotiin.

-Maaria Leinonen-

Sano minulle jotain.

Sano yhdentekeviä asioita.

Anna, minä kuuntelen ääntäsi -

tätä hiljaisuutta meissä.

- Eeva Kontiokari -

Pisara

 

Sateisen yön jälkeen

aamuauringon nopeat hyppyset

sytyttelevät pisarapolttimoita.

Värivaloissa välkehti metsä.

Oksilla laulut.

-Maila Jyrinki-

Optimisti ei ole se, joka ei ole koskaan kärsinyt,

vaan se, joka on kokenut epätoivon ja voittanut sen.

-Aleksandr Skrjabin-

Ikävä

Minulla on ikävä

Ihmistä, 

jota ei ole

Kotia, 

jota ei ole

Kaupunkia, 

jota ei ole

Maata, 

jota ei ole.

Ei ole koskaan ollutkaan.

Siksi ikävöinkin niin paljon kotiin...

-Riina V.-

Tämä runo on ensimmäisen kerran julkaistu noin viisi vuotta sitten.

Pois pimeästä

Valoa kohti.

          Valoon.

Mutta ensin pimeän läpi.

Ensin etsittävä

pimeälle nimeä,

pimeästä ovi

itsensä kokoinen,

mentävä läpi

pimeän puhki.

Yksin. Yksin,

itseään kysyen

pelkonsa nimeä kysyen.

            Mentävä

pimeän taakse

           kohti

           läpi.

Ja katso: valkene!

Ja katso: eräänä päivänä

           kaikki valoa.

-Maaria Leinonen-

Pääseekö tästä ovesta?

Älä yritä väkisin murtaa
lukkoja sydämen.
Älä tunkeutua toisen majaan
kera savisten saappaiden.
Oven ryskytys lujemmin
sulkee sinut lukkojen taakse vaan,
etkä ehkä voi sisälle päästä
enää toiste milloinkaan.

Ole vaiti ja odota hiljaa,
ehkä ovi aukeaa...
Ihan pehmein, lämpimin sormin
voi nöyrästi kolkuttaa.
Ja saappaat saviset riisu,
jos sisään pyydetään
toisen ihmisen orren alle
ja sieluun sisimpään.

-Tuntematon-

Kuilu

 

Pelkään, sinä sanoit.

Pimeä maa niin lähellä,

minä aina kuin rotkon reunalla,

pelkän tyhyyden.

Yö minussa itsessäni,

ei sitä voi paeta.

Mutta kun puhun,

valkenee vähän.

Kun jonkun silmiin katson,

en näe pimeää.

Jos joku käsi lähellä

pysyn pystyssä

vaikka jyrkänne

askeleen päässä.

Jos vain joku lähellä -

-Maaria Leinonen-

"Rakkaani..."

Sä teit mun eloni lauluksi

ja mun arkeni sunnuntaiksi.

Sinä kylvit mun polkuni kukkihin

ja korpeni kotimaiksi.

-Eino Leino-

Onneen on vain yksi tie

- lakata murehtimasta asioita,

jotka ovat voimiemme ja tahtomme

saavuttamattomissa

P.S. Blogin sisältö muuttuu tästä eteenpäin siten, että pyrin kuvien oheen löytämään mahdollisimman sopivan runon. Kommenttia edelleen kaipaan.

Pakkanen paukkuu

Kuvia viikon takaa Vantaankoskelta. Pakkasta taisi olla noin 15 astetta - kokonaisuudessaan mitä miellyttävin ja lempein talvipäivä. :)

Talven harmausko?

Lumettoman harmaasta lumen harmaaksi - tai valkoiseksi. Tämän talven "saalista" Varkaudesta (ylin) ja Vantaalta (kaksi alempaa). Joulukuussa odotettiin lunta, nyt odotetaan lumen lisäksi aurinkoista pakkaspäivää. :)

Lumihiutaleet ikkunassa

Kosken partaalla

Talviunilla

Kosken partaalla

Toistaiseksi tämän vuoden talviset kuvat ovat vielä ottamatta, joten tässä olisi kolme kuvaa Tammerkosken partaalta alkuvuoden 2007 kovilta pakkasilta sekä vuoden 2008 vähän vähemmän kovilta pakkasilta. Neljäntenä kuvana pienenä paukkupakkasfiilistelyä entisen oppilaitokseni ikkunasta. Ehkä ensi viikolla vihdoin pääsen valosaan aikaan kameran kanssa ulos ja saan uusia talvikuvia. :)

Pakkasaamun jääkansi

Pikkupakkanen teki pienen jääkannen Laajalahden veden pintaan. Kuvattu 7.1. Helsingin ja Espoon rajamailla.

1.1.2012

Vuoden 2012 ensimmäinen päivä alkoi aurinkoisissa ja raikkaissa fiiliksissä ainakin pääkaupunkiseudulla.

Päivän ulkoilulta ja kameran ulkoiluttamiselta jäi muistikortille materiaalia, joista tässä kolme kappaletta.