Uusin tuttavuuteni runouden saralla on runoilija Mirkka Rekola, josta kuulin ensimmäisen kerran hänen kuoltua 5. helmikuuta. Kuulin radiosta joitakin vuosia sitten tallennetun haastattelun sekä joitakin runoja hänen itsensä lausumana. Kiinnostuin hänen runoista ja tässä siis ensimmäinen otos hänen tuotannostaan - tapani mukaan kuva-arkistostani löytyi mielestäni runoon sopivia pikseleitä.
Aina katsoin samaa kiveä
kun kuljin siitä, miksi en osannut
sanoa sitä, miksi olin niin mykkä.
kun kuljin siitä, miksi en osannut
sanoa sitä, miksi olin niin mykkä.
-Mirkka Rekola-
