Rakkautta

Rakkautta
ei ole 
pitää kiinni
ei päästä

toista menemään

Rakkaus
antaa tilaa
sopivasti
kuhunkin hetkeen

Rakkaus
itseä kohtaan
on antaa itselle
aikaa ja tilaa
riittävästi
Että jaksaa antaa
rakastamalleen rakkautta

- Riina V -

Onnellisuutta

Hetken mietin:

Olisiko jonkun pitänyt mennä toisin?

Olisiko kannattanut toimia toisin?

Olisiko minusta tullut onnellisempi?

EI!

Juuri näin piti tapahtua!

Että ymmärtäisin

olisin kiitollinen

että tämä kaikki lahjaa

juuri sitä mitä tarvitsen

vastoinkäymisetkin 

murusia onnen kokonaisuudessa

-Riina V-

Elänkö unelmaa vai unelmoinko elämästä? Ajatuksia pienistä ja suurista unelmista

Meillä kaikilla on unelmia, monenlaisia. Aineellisia ja aineettomia, kestäviä ja ohimeneviä, pysyviä ja muuttuvia, pieniä ja suuria, ajankohtaisia ja oikeaa hetkeä odottavia. Unelmien toteutumien voi vaatia aikaa, ruumiillista työtä, rahaa, henkistä panostusta tai sitten ne joko toteutuvat tai eivät. Jonakin päivänä saatat huomata, että juuri tästä oletkin aina haaveillut - tiedostamatta. Unelmana pidetään yleensä asioita, joita ei elämässä ole. Asioita, jotka ovat vaikeasti saavutettavia. Mutta miksi ihminen ei voisi elää unelmaansa ja samalla unelmoida jostakin muusta? Voiko unelmia olla vain yksi kerrallaan?

Unelman ei tarvitse olla mitään suureellista - maata, maailmaa tai elämää mullistavaa. Unelmien ei  todellakaan tarvitse olla suuruusluokkaa hulppea omakotitalo järven rannalla, tuliterä merkkiauto, kallis merkkikello, käsilaukku, kuuluisan muotisuunnittelijan kengät, tai maailmanympärysmatka kaikkilla mausteilla. "Punainen tupa ja perunamaa", perhe tai pysyminen perheettömänä, oman kirjan tai asiantuntija-artikkelin julkaiseminen, taidenäyttelyn pitäminen tai itsensä työllistäminen yrittäjänä. Unelma voi olla myös jotakin pientä päivittäistä arjen nautintoa. Hiihtoretki hyvässä seurassa. Mieluisa työ. Aamu-uinti. Illan hiljentyminen. Elämään kuuluu ihan yhtälailla niin suuret kuin pienetkin unelmat. Ja mikä oikeastaan on suurta ja mikä pientä? Minusta tuntuu, että jossakin tilanteessa pienikin tuntuu suurelta ja toisinaan suurikaan ei tunnu juuri miltään.

Monilla unelmat liittyvät sen hetken elämäntilanteeseen: Lapsi unelmoi lelusta tai että työmatkalla oleva vanhempi tulee kotiin. Nuori unelmoi koulutuksesta. Lasten ja nuorten vanhempi unelmoi, että lapset kasvaisivat aikuiseksi. Terveytensä kanssa kamppaileva unelmoi kivuttomista päivistä. Fyysisesti loukkaantunut unelmoi pääsevänsä urheilemaan. Työton unelmoi työstä. Työkyvyn menettänyt unelmoi siitä ettei tarvitsisi murehtia jokapäiväisestä leivästä. Ylityöllistetty unelmoi vapaapäivästä. Yksinäinen unelmoi ystävästä. Vanhus unelmoi kuolemasta? Edellä mainitut eivät suinkaan ole ehdottomia totuuksia, vaan omia arvioita, mitä kussakin elämäntilanteessa saatetaan unelmoida.

Onko ihminen onnellisimmillaan silloin kun hän pääsee unelmaansa? Unelmointi on mielen tuottamaa iluusiota jostakin ja sen perusteella ihminen pyrkii toteuttamaan sen. Eläessään unelmaansa ihmisen on elettävä myös ne unelmien varjopuolet, eikä elämä ehkä tunnukaan niin kivalta, mitä illuusiossa. Onko ihminen kuitenkin onnellisempi unelmoidessaan kuin unelmaa toteuttaessaan? Unelmaa eläessä saattaa tulla pettymis: Eikö unelma olekaan täydellistä, mutkatonta, harmitonta ja ongelmatonta?

Onko elämäsi unelmaa vai unelmat osa elämää?

Sitä tämä maanpäällinen elämä vain on: epätäydellistä. Tuskin kenenkään elämä on tai tulee olemaan pelkkää unelmaa - "highlightia" - vaikka joskus sitä odotamme. Jos unelmien toteuttaminen on läsnä jokapäiväisessä arjessa, siihen kuuluu paljon vaivaa ja vastusta, josta ei niin kovin pidä. He, jotka unelmoivat ns. pienistä asioista - pääsevät unelmiinsa herkemmin ja jolloin unelmat ehkä pysyvät elämässä pitempään.

Joillakin elämän suola on lyhytaikaiset suuret unelmat, joista hän nauttii sataprosenttisesti. Silloin tulisi hyväksyä myös ne hetket, että elämän nautittavuusprosentti on nolla. He tekevät hartiavoimin työtä päästäkseen suureen unelmaansa, kärsivät siitä matkasta kohti unelmaa ja nauttivat vasta määränpäässä. He elävät unelmaansa varten, eivät unelmassa. No, toki unelmien ammattiin voi joskus joutua tekemään hartiavoimin töitä ja vuodattamaan verta, hikeä ja kyyneleitä ja nauttivat lopun elämää siitä, että ovat päässeet unelmaansa. Uskoisin kuitenkin, että unelma-ammattiin opiskeleva nauttii myös opiskelusta.

Elänkö unelmaa vai unelmoinko elämästä?

Onko ihmisen mahdotonta unelmoida samanaikaisesti suuresti ja pienesti? Mielestäni on. Itsekin unelmoin suurista asioista, mutta en uhraa elämääni kokonaan niille. Haluan elää elämää siinä matkallakin ja siksi tarvitsen pieniäkin unelmia. Pienet unelmat ovat läsnä arjessa ja antavat valopilkkuja, joiden avulla jaksan ponnistella kohti suurempia unelmia. 

Joskus voi unelman pilkkoa palasiksi. Esimerkiksi sohvaperunan unelma juosta maraton: Jos tähtäin on vain saada juosta reilut 42 kilometriä, voi olla että peruna jää sohvalle. Ensimmäinen askel kohti unlemaa on nousta ylös. Seuraavaksi on lähteä liikkeelle. Sen jälkeen mietitään, miten pitkälle pääsee? Ensin juostaan kilometri, sitten kaksi, kohta viisi ja pian kymppi. Kympin jälkeen tähtäimessä on puolimaraton - puolet unelmasta. Mutta sohvalla mietitään ehkä sitä liikkeelle lähtöä. Pilvilinnassa voi olla se maratonin maaliviiva, mutta ensimmäisenä silmissä siintää lenkkarit ja lenkkipolku.

Pienen rotankoloni ikkunasta avautuu näkymä rakennustyömaalle, joka on pilvisen sään harmaannuttama. Olen kiinni tässä paikassa, enkä pääse toteuttamaan suuria unelmiani, jotka ovat jossakin muualla. Voin kuitenkin tehdä töitä niiden eteen JA siinä samalla elää pieniä unelmiani tässäkin päivässä: kamerani antaa edellytykset unelmieni harrastukselle, internet antaa mahdollisuuden toteuttaa kirjoittamisen unelmaa - sitä, jota en edes tiennyt olevan olemassa. Se vain tuli elämääni ja nautin siitä. On myös muitakin pieniä arjen iloja - toteutuneita unelmia - mutta en unohda niitä suuria unelmia. Ne ovat taustalla, mutta en keskity elämään niissä, vaan tässä päivässä. Aina se ei ole helppoa, mutta silloin kun sen muistan, voin sanoa, että elän unelmaani.

Aina unelmat eivät kuitenkaan toteudu. Joskus ne vain haihtuvat ajan saatossa, toisten unelmien tieltä. Joskus ne paiskataan kallioon ja ne hajoavat palasiksi. Joskus haaveiden laiva haaksirikkoutuu. Romuttuneet unelmat - joskus niistä jää kaunis muisto, joskus ei. Kävi miten kävi, ajan saatossa nekin hautautuvat hiekkaan. Unelmien haalistuminen, romuttuminen ja toteutumatta jääminen ei kuitenkaan ole tappio - sait elää sitä unelmiesi illuusiota, ilman tosielämän ei-niin-kivoja sivuvivahteita.












Yritin etsiä tiettyä artikkelia tämän blogin linkiksi, mutta ikäväkseni en sitä yrityksistä huolimatta löytänyt. Netti näytti kuitenkin olevan pullollaan unelmointia käsitteleviä, monentasoisia tekstejä. Loppuun linkiksi muutama löytämäni teksti:
http://blogit.savonsanomat.fi/unelmien-vuosi/miksi-jokaisen-pitaisi-unelmoida/
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/unelmointi_vie_kohti_onnea

Ensikohtaaminen

Ensikohtaaminen

ei aina lämmin syleily

Anna tilaa toiselle

haistella ja tunnustella

mitä sinulla on annettavana

mitä itse haluat

Teistä voi tulla ystävykset,

jos et hyökkää,

mutta jos hyökkäät

et ehkä koskaan saa häntä 

kehräämään tyytyväisenä

- Riina V -

Missä on oravanpyörä?

En saanut ajatustani runomuotoon, mutta ehkä ajatus onkin liian iso runoksi. Seuraava teksti ei ole totuus. Se on yhden ihmisen ajatus - tai monta ajatusta yhdestä aiheesta.

Ajatukseni ovat oravanpyörässä, toivottavasti oravanpyörä ei ole ajatuksissani. Luulen, että ajatukset kiertävät sen oravanpyörän ulkokehää ja kunhan liima näpeissäni käy tarpeeksi hauraaksi, pääsen siitä pois. 

Mutta mikä oikeastaan on oravanpyörä? 

Wikipedia sanoo asiasta näin: "Termiä oravanpyörä käytetään usein vertauskuvana loputtomalle ja turhalta tuntuvalle toiminnalle. Erityisesti sitä käytetään kritisoitaessa stressaavia töitä sekä elintasokilpailuun ja kuluttamiseen pohjautuvaa yhteiskuntaa." 

Wikipedia ei suoraan kerro, missä se oravanpyörä on? Onko se työpaikoilla, kaupungissa, lapsiperheen kotona ja arjessa vai ylipäätään länsimaisessa yhteiskunnassa? Onko se jotakin tiettyä, konkreettista tekemistä vai olisiko se enemmänkin asenne? Onko se kuitenkin enemmän ihmisen subjektiivinen kokemus kuin jokin absoluuttisesti määriteltävä elämä?

Ihmisen elämä koostuu syntymästä, elämästä ja kuolemasta. Siinä välissä toimitetaan erilaisia asioita erilainen määrä. Lähes kaikki syövät, nukkuvat ja huoltavat itseään (tai joku toinen huoltaa häntä). Eikö jo tuo ole jollakin tavalla oravanpyörä: tehdään toistuvasti samoja asioita, loputtomasti. Joku näkee merkityksen siinä, että joka päivä pitää nukkua. Tai syödä. Niiden päätarkoitus on pysyä hengissä. Yltäkylläisyyden yhteiskunnassa elävälle ruokailuunkin halutaan tuoda joku muukin merkitys, kuten tehdään siitä sosiaalinen tapahtuma. Eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa - sosiaalisuus on hyvä asia, jos sitä on sopivasti ja se on laadukasta.

Keskivertoihminen myös tekee ruokaa, huoltaa/huollattaa kotiaan (oli se sitten savimaja tai palatsi), tekee jonkinlaista työtä, josta saa joko rahaa tai muuta hyödykettä. Kalastaja kalastaa, jotta saisi kalaa, jotta voisi syödä sitä, jotta pysyisi hengissä. Tai jotta voisi myydä kalan, jotta saisi rahaa, jotta voisi ostaa itselleen uuden verkon tai huoltaa kalastusalustaan tai ostaa kalan kanssa jotakin muuta syötävää. Oravanpyörä. Tehdään päivästä toiseen samoja asioita. Kalastaja saattaa kuitenkin nauttia suuresti tuosta oravanpyörästä. 

Vastaavasti yritysjohtaja tekee asioita samasta motiivista: jotta voisi elää. Vaikka yritysjohtajan kiertämä kehä on hyvin toisenlainen, hänkin voi nauttia elämästään. Onko hänkin oravanpyörässä? Entäpä, jos hänet tiputetaan alas korkeasta norsunluutornistaan? Onko hän pettynyt, pyrkiikö hän takaisin johonkin toiseen norsunluutorniin vai luopuuko hän johtajuudesta kokonaan ja tyytyy jatkamaan elämäänsä ruohonjuuritasolla. Kuka heistä nauttii elämästään eniten? Hänkö, joka pääsee takaisin torniinsa? Voiko ruohonjuureen päätynyt yritysjohtaja oppia olemaan tyytyväinen uudenlaiseen elämäntilanteeseen? Hän saattaa vaikka ostaa kalastusaluksen ja lähteä vesille joka aamu auringonnousun aikaan. Nauttiiko hän siitä vai ei? Se riippuu siitä, mikä asenne on ihmisen pään sisällä. 

Missä oravanpyörä on?

Palaan takaisin wikipedian määritelmän kohtaan "loputon ja turhalta tuntuva toiminta". Kyse on siis enemmän tunteesta kuin konkreettisesta tekemisestä. Moni kuvittelee pääsevänsä pois oravanpyörästä edes loman ajaksi. Onnistuuko se, jos loma suunnitellaan tiettyyn ajankohtaan, tiettyyn lomakohteeseen, jossa pitää ehtiä viikon tai kuukauden aikana näkemään ja kokemaan ne tietyt asiat. Pääseekö kesäajat mökillä hääräävä työteliäs veronmaksaja pois oravanpyörästä lomansa ajaksi? Haluaako hän takaisin siihen oravanpyörään, mistä jäi lomalle? 
  
Maailmanmatkaaja, travelleri ja reppureissaaja voi ajatella jättävänsä länsimaat ja oravanpyörät taakseen heittämällä rinkan selkäänsä. Paikasta toiseen kulkeminen, päämäärätön seikkailu, aina uuteen ympäristöön astuminen, elämäntyyli, jossa ei koskaan pysähdytä. Alkuun voi hyvinkin tuntua siltä, että oravanpyörä on jäänyt menneeseen elämään. Ennen pitkää pyörä kuitenkin löytää takaisin korvien väliin, jos sen on olettanut olevan esim. länsimaisessa yhteiskunnassa.

Mikäli elämässä, työssä tai tekemisessä tuntuu olevan jokin punainen lanka - mielekäs syy tehdä juuri sitä mitä tekee - orava juoksee eteenpäin, vapaasti. Parhaimmillaan se on elämänmittainen kutsumus, lyhyimmillään esimerkiksi vaikka hiihtolenkki. Jos tuo punainen lanka katkeaa, alkaa orava taas kiertää kehää. Kyse ei siis ole absoluuttisesta tekemisestä, vaan ihmisen tunteesta. Jos oravanpyörä ei olekaan mitään konkreettisen vertauskuvallista, vaan tunnetta, niin miten ihminen voi päästä oravanpyörästä pois?



P.S. Olin ajatellut myös addiktion yhteyttä oravanpyöräelämään, mutta aasinsilta katosi. Jos löydät sen, voit kertoa kommentissasi, missä se on.

Odotus

Odotus

Sitäkö elämä on?

Jos vain odotat
odotat pitkään

olet poissa juuri silloin
kun pitäisi olla paikallaan.

Nouse siis ylös
katso maailmaa ympärilläsi
tutki ja opi
etsi ja löydä
haasta ja lepää 
nauti tästä hetkestä
onnesta ja epäonnesta.

- Riina V - 

Karkuun itseään

Takaa-ajossa

heikompi aina luovuttaa

Kilpailuissakin aina vahvin voittaa

Juostessaan pakoon itseään,

sisin voittaa aina.

Jos ruumis haluaa voittaa

kilpajuoksun sielun kanssa,

saa ihminen juosta

lopun ikäänsä.

Paeta itseään epätoivoisesti.

-Riina V-

Järki ja tunteet

Elämän valinnoissa
kuunnellaan tunnetta tai järkeä
- tai molempia.

Pelkällä tunteella
ihminen sortuu asioihin,
jotka myöhemmin kaduttaa.
Järkevistä valinnoista
puuttuu sisäinen palo, 
intohimo ja rakkaus

Kuuntelemalla molempia
syntyvät parhaat valinnat,
onnellisuuden tekijät.
Joskus tunteet ohjaavat vahvemmin
joskus järki
joskus ne ovat yhtä vahvoilla.
Koskaan ei tule toista unohtaa.

-Riina V-

Lähtevät ja jäävät

Toiset meistä lähtevät
tyhjin taskuin
valmiina kokemaan ja näkemään
palaavat reppu pullollaan
vetävät kevyesti perässään
raudanpainavia kokemuksia
kullanhohtoisia muistoja
Toiset jäävät haikailemaan:
Voi kun pääsisin!
Voi kun lähtisin!
Eivät huomaa
on hyvä tässä ja nyt.

Kumman valitsen?
Rohkea seuraa sydäntään, 
arka ulkopuolista maailmaa: 
Vain sydän voi kertoa
onko parempi 
jäädä vai lähteä.

-Riina V-