Mistä löytyy onni?

Mistä löytyy onni?

Seikkailuista ja jännityksestä?

Seesteisyydestä ja turvasta?

Talosta ja tavaroista?

Työstä ja koulumenestyksestä?

Maineesta ja kunniasta?

Onnellisuus voi kätkeytyä
mihin vain, mutta
todellinen onni

löytyy sisältäsi,

kun vain osaat

sitä sieltä etsiä

Onni löytyy siitä,

kun uskot, että

saat kaiken,

mitä tarvitsetkin

ja säästyt siltä,

mitä et tarvitse.

- Riina V -

Huutomerkki

Kuljen kadulla
metsissä ja puistoissa
vapaana
omana itsenäni
huutomerkkinä!

En kerro kaikkea
kulkiessani,
vaan kutsun:
Tule kanssani!
Tule vierelle!
Ratkaise arvoitus,
jota kannan sisimmässäni!

- Riina V -

Tuntematon tulevaisuus

En tiedä,

minne elämä vie
En tiedä matkaa
en määränpäätä.

En tiedä,
kuka ajautuu kauemmaksi
kuka lähtee pois
lopullisesti.

En tiedä,
missä syntyy uutta
elämää ja rakkautta
kenestä tulee uusi ystävä
kenestä entinen.

Vain tätä päivää
voin tarkemmin suunnitella
mutta sekin voi mennä toisin.

Minua ei tee onnelliseksi
ajatella ensi joulua
ei edes ensi kesää
tai huomista.

Onnelliseksi tekee
eilisen hyvät muistot
ja tämä hetki.

- Riina V -

Miten haava paranee?

Se tulee yleensä yllättäin. Sen varalta pitäisi olla pieni ensiapupakkaus, mutta se on harvemman käsilaukun vakiovaruste. Kun se tulee, pitää ensin saada verenvuoto tyrehdytettyä, ettei se haava sotke paikkoja. Jos haava on syvä, se voi viedä montakin hetketä. Viiltävän syvää haavaa tarvitsee puristaa yhteen, jotta verenvuoto saataisi tyrehdytettyä. Jos haava on pieni, verenvuotokin tyrehtyy helpommin, jopa itsestään. Lämpö laittaa veren kiertämään eli parempi vähän viilentää sitä, että veri ei ihan pulppuaisi pihalle. Palohaava varsinkin tarvitsee kylmää - mitä pikemmin, sen parempi - ja riittävän pitkän ajan. Jos haavaa ei heti saa kylmään veteen, paraneminen vie pidempään. Jos taas haava saa liota heti ja riittävän pitkään kylmässä vedessä, paraneminen voi olla siinä, eikä mitään muuta hoitoa tarvita. Palohaava on siitä merkillinen, että kaikki eivät sitä välttämättä näe, mutta sinä itse tunnet sen sitäkin voimakkaammin.

Kun suurin vuoto on saatu hallintaan, haavaan pitää laittaa laastari. Paras laastari on sellalinen, joka ei tartu liian tiukasti ja lähtee irti kivuttomasti. Liian tiukasti liimaantuneen laastarin repäiseminen sattuu ja se saattaa tehdä uuden haavan, vaikkei entinenkään olisi vielä parantunut. Kun laastarin liima menettää tehonsa, se irtoaa ja tilalle laitetaan uusi - pienen tuuletustauon jälkeen. Jos taas laastari on liian tiukassa, sitä ei mielellään repäisisi pois ja jos haava saa muhia liian pitkään yhden laastarin alla, se alkaa herkästi tulehtua. 

Viiltohaavaan ei välttämättä tarvita kovinkaan suurta laastaria, kaatumisesta tulleeseen ruhjeeseen tarvitaan joskus vähän isompi, ehkä jopa jonkinalinen side. Jos taas haava on pieni, laastaria ei tarvita lainkaan. Jos palohaava ei ole saanut riittävästi kylmähoitoa, se jäytää sisuksia. Siihen tarvitaan oikeanlaista voidetta ynnä muuta sekä myös laastari. Suojaksi ympäristöstä lentäviltä roskilta ynnä muilta ikäviltä partikkeleilta. Laastaria pitää muistaa vaihtaa riittävän usein. Välillä voi kokeilla, josko haava pärjäisi ilman laastaria.




Kun laastareita ei enää tarvita, haava alkaa olla ruvella eikä enää vuoda. Rupea kutittaa, tekisi mieli raapia, mutta jos raavit, se alkaa vuotaa uudelleen ja taas tarvitaan lisää laastaria. Paras olisi antaa ruven olla, antaa sen parantua ajallaan. Ajan kanssa rupi rapisee reunoiltaan ja jos vain maltat olla repimättä reunuksia liian innokkaasti, ei ylimääräisiä verenvuotoja tule. Ruven saa pehmenemään vedellä (esim. suihkussa) mutta silloinkin on maltettava olla repimättä ja raapimatta rupea kokonaan pois - haava voi aueta. Viiltohaavan rupi on pinta-alaltaan huomattavasti pienempi kuin ruhjeen, eikä sen paraneminen välttämättä vie kovinkaan kauaa. Ruhjeen kanssa voi mennä pitkäänkin.
Sen hoidossa tarvitaan malttia, ettei sitä lähde itse raaputtelemaan pienemmäksi, repimään kipeitä haavoja auki. Pienemmät haavat, joita ei tarvitse hoitaa edes laastarilla, paranevat suurimmaksi osaksi jo tässä vaiheessa, eikä ihoon jää sen kummempia rupia tai arpia. Myös palohaavasta jää usein jonkinalinen arpi, ehkä aika samankaltainen kuin viltohaavoista ja ruhjeista. Tässä vaiheessa palohaavakin on lakannut juilimasta sisuksia ja enää tarvitsee keskittyä vain pinnalliseen hoitoon (ja kipuun). Palohaavaakaan ei kannata raapia, muuten se aukeaa ja alkaa vuotaa verta.

Arpi jää, jostakin haavasta isompi, jostakin pienempi - joistakin loppuiäksi, jotkut häviää hyvin pian. Riippuu myös ihmisestä: jotkut toipuvat haavoista täysin ja pysyvästi. Niin viilto-, ruhje- kuin palohaavasta. Aluksi arven iho on ohut ja arka. Sitä voi koittaa hoitaa erilaisilla voiteilla, joilla voi olla isompi tai pienempi vaikutus. Vasta arpeutunut haava voi olla vielä hyvin herkkä uusille haavoille ja mitä isompi arpi on, sitä hellemmin sitä on suotavaa käsitellä. Ajan saatossa arven iho saa saman paksuuden kuin muukin iho ja se kestää ihan tavallista, normaalia elämää.

P.S. Kirjoittajalla ei ole minkäänlaista ammatillista hoitokokemusta, joten suokaa anteeksi kaikki fyysiseen hoidollisuuteen liittyvät epäkohdat. Tämä teksti ei suinkaan ole tarkoitettu ammatilliseksi ja fyysiseksi hoito-ohjeeksi (vaikka olenkin suunnilleen näillä keinoilla hoidellut fyysisiäkin haavoja), vaan ajattelemaan erilaisia henkisiä ruhjeita ja haavoja.

Kurjan päivän ilo

Kurjimmassakin päivässä on yksi ilon aihe:

Sekin päivä loppuu ajallaan

- Riina V -

Sisäinen taisteluni

Minussa taistelee kaksi tyyppiä:

Toinen valittaa, pelkää, kaipaa,

löytää vikoja, elää epätoivossa,

näkee ylitsepääsemättömiä esteitä.

Toinen kiittää, uskoo, toivoo,

näkee vahvuuksia, uskoo tulevaisuuteen,

näkee ongelmat haasteina.

Toinen heistä voittaa.

Se on hän, jolle annan tarpeeksi tilaa.

Se, joka on voittava valtaa tilaa toiselta.

Haluaisin antaa voiton

sille Positiiviselle tyypille

Mutta Negatiivisen tyypin voimat

tuntuvat joskus ylivoimaisilta.

-Riina V-

Auttamisesta ja vieraanvaraisuudesta

Toiset meistä ovat auttavaisempia kuin toiset. Tuntuu, että joku olisi valmis antamaan kenkänsäkin toiselle, joka kulkee avojaloin talvipakkasessa. Toiset antavat viimeiset roponsa jonkun toisen kahvikupposeen tai laittavat sen kolehtiin. Toiset taas pitäisivät mielellään kaiken itsellään, vaikka annettavaa olisi yllin kyllin. Lähimmäiselle ei aina tarvitse antaa rahaa tai tavaraa. Kaikkein parhaimmalle mielelle olen tullut, kun olen saanut tai antanut jotakin aineetonta, kuten aikaa.

Olen monesti huomannut, että vieranavaraisuus ei ole kiinni antajan varallisuudesta. Yhteiskunnan marginaalissa elävällä pienituloisella riittää monesti enemmän annettavaa kuin hyvätulosella ja vakavaraisella ihmisellä. Köyhällä on varaa olla sydämellinen ja vieraanvarainen - hänellä ei ole paljoa menetettävää. Hyvä sydän ei kulu. Aika kuluu, mutta huomenna on taas uudet 24 tuntia käytettävänä. Kun aika loppuu, ihminen itse ei jää sitä suremaan. Sen sijaan rikkaalla on paljon menetettävää - maallista mammonaa. Pelkääkö hän sen joskus loppuvan, jos sitä käyttää toisten auttamiseen?



Entäs auttaminen, onko oikea ja hyvä apu kaikille samanlaista?

Kun minä tarjoan ihmiselle jotakin, takana on yleensä hyvää tarkoittava ajatus auttaa toista. Aina ei tule ajateltua, onko lähimmäinen tuon asian tarpeessa vai tarjoanko sitä toiselle vain siksi, että saisin hyvän mielen auttaessani toista? Esimerkiksi onko paino-ongelmien kanssa kamppailevalle hyvä viedä tuliaisiksi suklaalevy? Kahvipaketti kofeiiniyliherkälle? Hyasintti hajuallergikolle? Jos kaveri kulkee vierelläsi ilman pipoa ja hanskoja, sinulla itselläsi on molemmat, onko paras teko antaa omat kaverille? Pitäisikö kuitenkin kysyä kaverilta, miten hän pärjää ilman ja haluaisiko hän kenties hetkeksi lainata hanskoja? Onko ehdottoman hyvä teko antaa yövieraille talon pehmein ja mielestäsi paras sänky ja hienoimmat luxus-untuvapeitot ja mennä itse nukkumaan kovalle patjalle olohuoneen lattialle palelemaan ohuen peiton alle? Onko parasta antaa vieraalle mielestäsi parhaat 
nukkumaolosuhteet vain siksi, että se olisi itsellesi parasta? Untuva-allergikko ei nuku hyvin untuvapeiton alla. Toiset ovat kokeneet itselleen muhkean jenkkisängyn sijasta paremmaksi nukkua ohuella vaahtomuovipatjalla. Kysymättä et voi tietää, mikä on kenellekin parasta.



Otin eräänä iltana pieneen kotiini tuntemattoman yövieraan - tutun tutun tutun. Hän oli stalkannut instagramista, mistä minä mahdollisesti tykkäisin, mitä hän voisi tuoda minulle kiitokseksi yösijasta? Kiitoksena oli tavanomaisten kahvipaketin ja suomalaisten lempisuklaan sijaan jotakin henkilökohtaista. Uniikit tuliaiset saivat minut vielä paremmalle mielelle - sain ilon jo siitä, että sain hyvillä mielin antaa apua sitä tarvitsevalle. Odotellessani unta pimeässä yksiössä yövieraan tuhistessa peiton alla mietin Raamatusta kohtaa Paavalin kirjeestä hebrealaisille: "Älkää unohtako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan." (Hebr. 13:2) Illan rupattelut eivät olleet kokonaisuudessa niitä vähäisimpiä iloja, mitä tämä vieras toi tullessaan.

Kun ojennat auttavan kätesi

ole valmis kaikkiin vastauksiin.

Ehkei apuasi tarvita juuri nyt

ehket juuri nyt osaa antaa sitä, 
mitä toinen tarvitsee

Voit kuitenkin tarjota hänelle 
apua uudelleen

toisessa hetkessä

toisenlaista apua.

(Riina V)

On hyvä muistaa sekin, ettei aina tarvitse olla valmis antamaan apua, jos se ei tunnu luontevalta. Ehkei minulla juuri nyt ole oikeita apuvälineitä. Ehkei toinen tarvitsekaan apua, vaikka siltä näyttäisikin. 

Oma koti kullan kallis

Kotini
turvapaikkani
oma kuoreni.
Se ei ole viihtyisä
ei siisti
ei tyylikäs
ei huolella sisustettu

Tavarat vain
ovat asettuneet
paikoilleen
ja vaihtavat paikkaa.
Joskus roskat eivät
löydä roskikseen
joskus lentää
villakoiratkin
taivaan tuuliin.

- Riina V -

Varjo

Varjo

Seuraa meitä kaikkialle

Se on kaikkialla

kaikissa asioissa

Sitä ei pääse pakoon

Sen kanssa on opittava elämään

se on opittava tuntemaan

sen muoto ja sävyt

 

Se on synkkä, jos valo tulee

vain yhdestä suunnasta

Jos valoa tulee joka suunnasta

ihan kuin varjoa ei olisikaan

-Riina V-

Mikä minua vaivaa?

Kysyn usein itseltämi: Mikä minua vaivaa?

Tuijotan ahdistuksen seinää

Hakkaan päätä siihen

      Ahistaa                        ahistaa                     ahistaa         

                            ahistaa                       ahistaa                                

                                           ahistaa...                                          

Yritän kurkata ahdistuksen taakse
peläten ahdistuvani entistä enemmän

Seinän takaa löytyy värikäs, 
laaja kirjo eri tunteita
Tunnistan niistä heti joitakin: 
pelko, suru, ikävä, epätoivo
Katson kaikkia uudelleen
tunnistan niitä lisää: 
viha, kipu, huoli - rakkauskin!!

Nyt tiedän, mikä minua vaivaa!

Katson silmiin erityisesti niitä, 
jotka katsovat tiukasti takaisin
Vähitellen ne luovuttavat 
kääntyvät yksitellen pois
vieden ahdistuksen mukanaan

Vähän ajan päästä kysyn taas itseltäni:
Mikä minua vaivaa?
Milloin muistan kurkata riittävän ajoissa
ahdistuksen seinän taakse
vain katsoakseni ketä siellä tällä kertaa on?

- Riina V -