Yksin rannalla

Siinä odotimme
lähtöä matkalle
mutta talvi yllätti
jäi rannalle
vain yksi tuoli

Olinko odottanut yksin?

-Riina V-

Arvostelua ja ohjaamista, omia valintoja ja päätöksiä

Arkielämän ihmettelyä ja opintojen herättämiä ajatuksia siitä, miksi ihmiset haluavat niin herkästi puuttua lähimmäistensä elämän valintoihin.

Ihmisillä on taipumus haluta puuttua toisten ihmisten elämään arvostelemalla heidän elämänvalintojaan. Ymmärretävää, kyllähän Pyhä Raamattukin kehottaa olemaan "veljensä vartija". Tuo paikka (niinkuin moni muukin kohta Raamatussa) on usein ymmärretty - jos ei nyt täysin väärin, niin ei ainakaan oikein ja keskeltä. Se ei kehota meitä "kyttäämään" toisiamme, mutta pitämään toisistamme huolta. Ensisijaisesti ihmisen täytyy pitää huolta itsestä ja tulee ottaa vastuu omista elämän valinnosita, ei toisten. Loppujen lopuksi se on ihminen itse, joka sisimmässään tietää, mikä on parasta hänelle itselleen. Toki pitää muistaa kunnioittaa ihmisoikeuksia, lakia ja Jumalan tahtoa (ainakin niiden, jotka väittävät uskovansa Jumalaan).

Vanhemmat moittivat lastensa kaveripiiriä, jos se ei ole vanhemman mieleen. Vanhemmat yrittävät ohjata (=painostaa) lastan niihin harrastuksiin, mihin itse haluaisi (nostaakseen perheensä statusta tai korvatakseen omat menetetyt haaveensa) kuuntelematta, mihin lapsi itse haluaisi.  

Myös ammatinvalintaan jotkut vanhemmat haluavat puuttua. Joissakin yhteisöllisemmässä kulttuurissa se on normaalia, mutta ei länsimaisessa yksilökeskeisessä kulttuurissa. Aina se ei jää pelkästään vanhempien määräämäksi, vaan myös ystävät ja muut sukulaiset kokevat oikeudekseen arvostella nuoren uravalintoja: "Miksi et mennyt lukioon? Haluatko olla koko elämäsi duunarina? Etkö halua hyväpalkkaiseen työhön?" tai "Miksi menit lukioon? Haluatko elää herroiksi? Aiotko pistää kolme vuotta elämästäsi hukkaan opiskelemalla tutkintoon, joka ei valmista mihinkään?" Joku haluaa duunariksi, ei ehkä loppu elämäksi, mutta juuri nyt. Kaikki eivät juokse rahan, maineen tai statuksen perässä. Joku taas on kiinnostunut asioista niin, että haluaa kouluttautua korkealle. Jollakin voi olla selkeitä suunnitelmia lukion jälkeen. Jokaisella on oma polkunsa, jokaisen on se etsittävä, jokaisen on se kuljettava itse. Viimeistään siinä vaiheessa kun vanhemmat eivät enää ohjaa lapsensa elämää kädestä pitäen, lapsen pitää itse päättää, mihin kulkee.

Moni joutuu kuitenkin kuulemaan sitä, miten tyhmän alavalinnan on tehnyt. Erehdyksen huomannut nuori päättää keskeyttää opinnot, hän on hölmö! Väärältä alalta tutkinnon hankkinut on laiska ja saamaton, jos ei hae koulutusta vastaavaa työtä. Nuori, joka haluaa opiskelujen sijaan lähteä seikkailemaan tai mennä töihin ja miettiä elämänsä suuntaa on jotenkin vastuuton ja ehkäpä hullukin, kun ei halua syöksyä suoraan uraputkeen, kun ei ole mitään käsitystä mihin putkeen haluaisi syöksyä. Entäpä irtisanoutuminen työpaikasta, joka näyttäisi ulkoisesti olevan hyvä tulevaisuutta ja uraa ajatellen - hullu ihminen! Hulluksi tuomitseva ei välttämättä (ja todennäköisesti) näe koko pakettia ja sitä että kenties juuri tuo toisten ihmisten määrittelemä putki on tekemässä ihmisen hulluksi. 

Ennen vanhaan, reilut sata vuotta sitten, oli varsin tavallista, että vanhemmat valitsivat puolison. Sen aikaisessa epätasa-arvoisessa maailmassa se oli erityisesti naiselle tulevaisuuden turva päästä edullisiin naimisiin. Rakkausavioliitot olivat out. Vaikka ajat ovat muuttuneet, asiaa ei ihan täysin olla sisäistetty. Asia ei käytännössä ole ihmisen oma asia, vaikka niin sanotaankin. Yhä edelleenkin lapsen "vääränlainen puolisovalinta" saattaa jopa katkaista lapsen ja vanhempien välit. Entäpä siinä tilanteessa, kun nuori ei vanhempien toiveesta huolimatta ole perustamassa perhettä. Puoliso "puuttuu". Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä enemmän ja useampi sukulainen kokee oikeudekseen kysellä, udella ja patistaa, että "Etsi nyt itsellesi joku! Oletko niin kranttu, ettet kelpuuta ketään? Jos et laske rimaa, saat olla loppu elämän yksin." tai "Älä sure, kyllä se puoliso sinulle vielä löytyy, jos niin on tarkotettu!" Ensimmäiseen tahdon sanoa: Pitäkää rima sen verran korkealla, että saatte nauttia hyvästä parisuhteesta. Toiseen: Tiedän! Saanko nyt elää rauhassa omaa sinkkuelämääni? Oletuksena tuntuu olevan, että parisuhde on itseisarvo ja sinkkuus on kamalaa, suorastaan sairaus, josta pitäisi parantua. Ei ole väliä millainen se on, kunhan se on. Jos sitä ei ole, sinussa itsessäsi on jotakin niin pahasti vialla, että jokaisella kanssaihmisellä on oikeus puuttua siihen asiaan. Jos sitten vihdoinkin päätät yrittää, että tulisiko tästä jotakin, alkaa maailma ympärillä kuhista. Hetkessä unohtuu se arkitodellisuus, johon kuuluu itkuisia lapsia, huonosti nukuttuja öitä, parisuhdekriisejä, avioeroja, perheväkivaltaa - niin fyysistä kuin henkistäkin tai yksinkertaisesti vain, että erehdyksiä saattaa tulla, eikä rakastumisvaiheessa välttämättä vielä tunneta toista riittävästi voidakseen sanoa, voiko suhde toimia. Unohdetaan myös se, että sinkkukin voi olla onnellinen, nainen (ja mies) voi hyvinkin pärjätä elämässään yksin. Pidetään parisuhdetta ja perhettä itseisarvona.

Opiskeluni on valmistamassa minua muunmuassa neuvonta- ja ohjaustyöhön. Mitä on oikeanlainen neuvonta ja ohjaus? On ehkä helpompi lähetä siitä, mitä se EI ole. Se ei ole toisen ihmisen valintojen tuomitsemista. Se ei ole valmiiden vastausten syöttämistä ihmiselle, joka ei osaa päättää. Se ei ole välttämättä edes valmiiden vaihtoehtojen syöttämistä. Hyvässä ohjauksessa kuunnellaan ohjattavaa, otetaan huomioon hänen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuuden haaveet kokonaisuutena. Ohjaajan tehtävä ei ole tehdä hänelle hyvää elämää, se on ihmisen tehtävä itse - ennen kaikkea annettava itse valita elämänsä uraputki, vaikka kuinka haarottunut.

Jokaisessa oppilaitoksessa on palkattuna henkilö nimeltä Opo (eli opinto-ohjaaja). Hänen tehtävä on ohjata opiskelijan kulkua hänelle itselleen sopivimman opintopolun muodostamisessa. Hänen tehtävä ei ole jaotella porukkaa oman mielensä mukaan eri suuntautumisvaihtoehtoihin. Olin itse tekemässä virhevalinnan suuntaavien opintojen suhteen: olin kuuntelemassa järjen ääntä - en omaani, vaan jonkun toisen. Heräsin onneksi riittävän ajoissa ajattelemaan, että mikä on oikeastaan se MINUN järjen ääni, mihin MINUN sydän veisi, jos saisi päättää? Jonkun toisen järjen ääntä kuuntelemalla voisin opiskella mitä vain, mutta kun ymmärsin kuulla omaa järkeäni ja omaa sydäntäni, valinta oli selvä. Siitä seurasi valtava opiskeluinto ja motivaatio, tulevaisuudenvisioita alkoi syttyä pilvilinnoihin. Se hävitti tulevaisuudenpelon. Edellisessä opinahjossa olin sitä ahdistuneempi, mitä lähemmäksi valmistuminen tuli, nyt en pelkää valmistumista ja työelämään siirtymistä, vaan odotan sitä päivää käyttäen vähäiset opiskeluvuoden tehokkaasti hyödyksi. 

Suljettu

 

Suljettu

lukittu

ammuttu lommoille

saranatkin itkee

Luovuttaako joku

ennen kuin se avataan?

-Riina V-

Onnellinen

Onnellinen on hän
joka kulkee 
omaa polkuaan
Valitsee itse 
ovet, jotka avaa
Valitsee itse, 
mistä ikkunasta 
katselee maailmaa.

Onnellinen on hän, 
joka kuuntelee 
kanssakulkijan 
mietteitä elämästä 
ja poimii niistä 
itselleen sopivat
Hylkää ne, 
joita ei katso tarpeelliseksi

Onnellinen ihminen 
ei elä toisten ihmisten 
toiveiden tai 
vaatimusten mukaan.

Onnellinen ihminen 
elää omaa elämäänsä.

- Riina V -

Kedon kukka, taivaan lintu

Kedon kaunein kukka

haluaisit poimia sen

laittaa maljakkoon

omistaa koko kukan

Maljakossa, irti revittynä
lakastuu kauniskin kukka

hitaasti tai nopeasti

Kuitenkin
kauneimmillaan ja onnellisimmillaan

tuo kukka on luonnossa

hyvässä hoidossa

omiensa joukossa

Jos olet itse kukka

voitte nauttia toisistanne

elää yhdessä

Kauniisti laulava lintu

haluaisit ottaa kiinni

sulkea häkkiin

kuunnella sen laulua

silloin kun haluat

Kauneimman laulun

laulaa onnellinen, vapaa lintu

hän löytää kyllä ravinnon

yösijan ja turvapaikan

eikä ole yksinäinen

Jos itse lentelet lintuna taivaalla

etsi taivaalta toinen lintu

joka laillasi lentelee

lentäkäät yhdessä

-Riina V-

Kiitos, ystävä!

Kiitos sinulle, joka kerran hymyilit

Kiitos sinulle, joka sanoit minulle ystävällisen sanan

Kiitos sinulle, joka sait minut nauramaan

Kiitos sinulle, joka annoit minun itkeä

Kiitos sinulle, jonka kanssa sain tehdä molempia 

- saimme vaihtaa itkusta nauruun, naurusta itkuun.

Kiitos sinulle, joka kävelit kanssani pari askelta

Kiitos sinulle, joka talutit, kun voimani olivat vähissä

Kiitos sinulle, joka kannoit, kun en päässyt eteenpäin

Kiitos sinulle, joka kuuntelit, kun minulla oli puhuttavaa

Kiitos sinulle, joka annoit minun lohduttaa

Kiitos sinulle, joka puhuit, kun olin vieressäsi

Kiitos sinulle, joka et ajanut minua pois, 

vaikkei minulla ollutkaan mitään annettavaa

Kiitos sinulle, joka et lähtenyt pois, vaikka olisin sen ansainnut

Kiitos sinulle, joka olit ystävä silloin, kun kukaan muu ei jaksanut

Mutta sinut, joka et hymyillyt, olit tyly, käännyit pois, 
halveksit nauruani, torjuit itkuni, 
torjuit apuni, suljit sisimpäsi, 
etkä halunnut jakaa ystävyyttä. 

Sinun olemassaolon haluan unohtaa. 

Ystävyys ja ystävällisyys kantavat eteenpäin, 
välinpitämättömyys taannuttaa. 

- Riina V -

Kuka minä olen?

Olen minä - en kukaan toinen

Olen ainutlaatuinen, yksilöllinen

en kopio, en samanlainen kuin muut

Astelen omissa saappaissani

jotka sopivat vain minulle

Valitsen itse askeleeni ja suunnan

Olen vastuussa niistä ensin itselleni

- harha-askeleistakin

 

Elän itse elämäni, ei kukaan elä puolestani

En voi elää toisen elämää - hän elää sen itse

Rinnalleni jäävät he, joita kulloinkin tarvitsen

Kun tunnen itseni

tiedän minne on mentävä

missä elämäni kulkee

missä ovat taukopaikat

missä on määränpää

Vain siten voin elää

 omaa ainutlaatuista elämää

 - onnellisena

 - Riina V -

Katso viereesi

Pysähdy hetkeksi

Katso viereesi,
tarvitseeko joku sinua?

Kysy itseltäsi,
tarvitsetko jotakin?

Kuuntele itseäsi,
pyrkivätkö sanat ulos?

Ehkä silloin 
vieressäsi 

oikea henkilö
ehkä enkeli
tai sinä itse enkelinä

Silloin
kiire ja aikataulu 
ovat poissa

- Riina V - 

Lentäisin linnun lailla

Kuin lintu
haluaisin lentää
lähteä pesästä
katsella maailmaa
puiden oksilta
pensaista
räystäiltä
katon harjalta
sähkölangalta
toisinaan uiskennella
tutkia maata
etsiä ja löytää

Kotipesä on
siellä jossakin
aina
sinne voi palata
siellä voi levätä
jotta jaksan taas 
lähteä

- Riina V -